Kemia ja luonnonkosmetiikka

Ooh la laa, kemi-a-aa... 

Se on jotenkin hassua, kun sitä miettii, että me rakennumme siitä kaikesta mitä voimme nähdä ympärillämme. Kuten vaikka joessa virtaava vesi.. Se on olemassa olollemme elintärkeä. Se miten me olemme juuri tällaisia, on asia erikseen. Mutta kuten kosmetiikka koostuu ainesosista, kemiallisista yhdisteistä, molekyylisidoksista ja toimii myös kemiallisten reaktioiden kautta, niin myös kehomme. Pikkiriikkisen monimutkainen molekyylitaso on olemassa, vaikka emme sitä silmin päivittäin havaitsekkaan.

Kemia oli minulle aikanaan todella vaikeaa.. Tavallaan hyvin mielenkiintoista, mutta kaikkine kaavoineen todellakin ihan tosi vaikeaa, kuin "hepreaa". Mutta nyt kun ehkä vanhempana kärsivällisyyteni on parempi ja hahmotan maailmaa enemmän kokonaisuutena, se ei olekkaan enää niin irrallinen asia. Estenomiopinnoissa teoriaoppi ja käytännön työskentely ovat pikku hiljaa iskeytyneet tajuntaani. Ihan mahtavaa :D

Kemia.. käsittelee materiaa meissä ja ympärillämme. Reaktioita aineiden välillä. Se liittyy kiinteästi mm. ihoon ja sen toimintaan, kosmetiikan valmistukseen, kosmetiikkatuotteen vaikutuksiin ja tekstuuriin ym. aistittaviin ominaisuuksiin. Kemikaali sana tarkoittaa yhdistettä joka on tuotettu teollisesti. Eli aineelle, jota ei olisi olemassa luonnossa, luonnostaan.. Se on kuitenkin myös yleiskielessämme nimitys kemialliselle yhdisteelle. 

Viime aikoina on tullut jotenkin sellainen fiilis ja trendi siitä, että kaikki kemiallinen on jotain negatiivista.

H2O

Ehkä tutuin kemiallinen yhdiste on kahden alkuaineen: hapen ja kahden vedyn yhdistelmä, eli vesi H2O. Kosmetiikkatuote on myös kemiallinen yhdiste. Siinä on yhdistetty erilaisia ainesosia toisiinsa. Myös käytettävät raaka-aineet ovat itsessään kemiallisia yhdisteitä, joilla on omat kemialliset sidoksensa. Esimerkiksi eteeriset öljyt ovat hyvinkin monisyisiä molekyyliyhdisteitä. Viime aikoina on tullut jotenkin sellainen fiilis ja trendi siitä, että kaikki kemiallinen on jotain negatiivista. Mutta kemia, kuten sanoin on ihan joka puolella. Meidän kehomme toimii monenlaisten kemiallisten reaktioiden kautta joista mm. diffuusio on yksi helpoimmin selitettävissä. Se on suuremman pitoisuuden/väkevyyden siirtymistä kohti pienempää/laimeampaa. Kylmän ja kuuman sekoittumista toisiinsa, kosteuden siirtyminen kosteasta kuivempaa kohti. Tasapainoa, sulautumista, yhdistymistä..

Luonnonkosmetiikan raaka-aineet kemiallisesti

Luonnonkosmetiikassa yhdistellään ainesosia toisiinsa samaan tapaan kuin synteettisessä kosmetiikassa. Se mitä ominaisuuksia tuotteelta halutaan vaikuttaa siihen mitkä raaka-aineet valitaan. Alle olen luokitellut ns. luonnonkosmetiikan ainesosatyypit joista lopputuote koostetaan. 

Rasvat eli lipidit ja/tai kasviöljyt ovat suosittuja raaka-aineita kosmetiikassa. Täysin rasvattomia tuotteita ovat lähinnä kasvovedet ja jauhemaiset tuotteet. Eniten rasvoja on käytetty balmeissa/salvoissa ja öljyjä tietenkin iho ja hierontaöljyissä. Rasvat toimivat ihon pehmentäjinä tai ihoa hoitavina aineina. Riippuen kunkin kasviöljyn yksilöllisistä ominaisuuksista niillä voi olla muitakin omianisuuksia.

Vahat suojaavat kasveja kosteuden haihtumiselta. Niitä käytetään samasta syystä kosmetiikassa esim. salvoissa ja huulivoiteissa. Auringonkukkavaha on mm. aksvivaha ja toinen luonnonkosmetiikassa käytetty eläinperäinen vastine on mehiläisvaha.

Kosteuttava sitovat raaka-aineet eli humektantit. Tällainen voi olla esim. glyseriini tai hyaluronihappo. Se sitoo kosteutta ihoon itse tuotteesta, sen alla käytetystä kosteusseerumista ja/tai kasvosuihkeesta. Kosteuttasitovat raaka-aineet yhdistetään kasvovoiteessa rasvamaisiin aineisiin emulgaattoreiden avulla.

Emulgaattori yhdistää siis muutpoin toisiaan hylkivän öljyn ja vesi faasin toisiinsa Luonnonkosmetiikan emulgaattorina toimii mm. saippuoitu mehiläisvaha.

Liuotin voi olla vaikka kukkaisvesi tai ihan tavallinen vesi. 

Tuoksuraaka-aineina luonnonkosmetiikassa (sertifioidussa) käytetään vain eteerisiä öljyjä. 

Säilöntäaineet niin ikään voivat olla eteerisiä öljyjä, mutta myös jotkin vitamiinit, hunaja, mehiläisvaha, suola, kuusenpihka tai hedelmähapot voivat toimia säilyvyyttä lisäävinä raaka-aineina. Näistä mikään ei kuitenkaan valitettavasti pärjää synteettisille säilöntäaineille jonka johdosta luonnonkosmetiikan säilyvyys ei ole yhtä pitkäkestoista kuin synteettisen kosmetiikan.

Väriaineet tulevat luonnon marjoista, maan mineraaleista, kasveista, hedelmien kuorista ja kukista.

Antioksidantit, niistä minä jaksan jauhaa :D ne on meidän ihon ja kehon sankareita luonnosta. Ne on just ne vitamiinit ym. upeat vaikutusaineet joita kasvit, marjat, puut ynnä muut luonnon kasvit keräävät itseensä. Säilyäkseen hengissä ja myös osittain lisääntyäkseen. 

Pinta-aktiiviset aineet eli tensidit löytyvät  yleensä pesutuotteista ja ovat laaja ja monimuotoinen ryhmä erilaisia vaikutuksia. Tärkeintä on ymmärtää, että näillä raaka-aineilla on rasvahakuinen ja vesihakuinen pää joten ne pystyvät irroittamaan rasvaliukoista likaa. Luonnonkosmetiikassa mm. kookosöljy johdannaiset pesevät pinta-aktiiviset aineet ovat tuttuja Famon pöllöshampoista tai Cattecon shampoopaloista. 

Aurinkosuoja-aineita ovat mm. sinkki ja titaanioksidi jotka peilaavat auringon uv-säteet.

Kuorivat raaka-aineet eivät tosiaankaan muovihelmiä! vaan esim.  pähkinöiden kuorta ja marjojen siemeniä

Tiesitkö, että eteeriset öljyt toimivat luonnonkosmetiikan säilöntäaineina sillä niillä on todettu antiseptisiä ja antibakteerisia vaikutuksia. Eteeriset öljyt voivat olla molekyylirakenteensa takia eri tavoin haihtuvia, minkä takia esimerkiksi hajuvedessä valitaan tietyt tuoksunuotit alku, keski ja lopputuoksuun.

Kosmetiikan vaikutukset kemiallisesti

Kosmetiikassa aineiden vaikutukset selittyvät kemiallisina ja tai fysikaalisina reaktioina. Esimerkiksi. Imeytyminen, öljyn ja veden sekoittuminen eri emulgoituminen, tuotteen vaahtoutuminen, lian irtoaminen iholta, hiuksen värjäytyminen, kynsilakan kuivuminen ja kovettuminen. Kuinka raaka-aine muuntuu lämpötilan tai vaikka ilman vaikutuksesta. Niin, kosmetologi koulussa minulle opetettiin, että tämä tuote tekee ihollesi tätä koska x aine kirkastaa ja koska x aine puhdistaa.

MUTTA sen että miksi ne aineet toimivat siten, ymmärsin vasta syvällisemmissä kemian opinnoissa estenomiopintojen aikana. Ajatus joka heräsi opinnoista, oli se, että koin, että minulle olisi ollut hyödyllisempää ymmärtää asiat syvällisemmin ensin. Että ehkä jokaisen kosmetologin pitäsi oppia enemmän raaka-aineista ja kemian puolesta. Onhan se turhauttavaa kun puhuu tai tekee asioita siten, ettei ihan todella tiedä mistä on kyse. Eiks vaan? Onko kauneus-ja kosmetiikka-ala sitten kuitenkaan pinnallista, vai sittenkin ala jossa tutkitaan asioita pinnan alta? Ihan molekyylitasolta asti ;)

Kosmetiikkatuotteen tarkoitus on aina reagoida ihon, suun limakalvojen, kynnen tai ihokarvojen/hiusten kanssa. Tuote joko jätetään iholle tai sitä ns. käytetään iholla/hiuksessa/limakalvolla ja sitten pois huuhdellaan. Yleensä ottaen suuri osa tuotteista suunnitellaan yhdistettäväksi veteen ja/tai niissä on mukana vettä. Ihan luonnollisesti johtuen siitä, että peseydymme vedellä. Vettä ja sen käyttöä kosmetiikassa on alettu kyseenalaistamaan. Maksammeko siis vedestä? Ihan tavallisesta vedestä? Sitä se ei muuten aivan ole, vesi käsitellään aina siten ettei siinä voi kasvaa mikrobeja ja bakteereita.

Mutta siis.. On hyvä ymmärtää, että me tarvitsemme vettä ja voi olla, että tuotteessa käytetyt raaka-aineet eivät toimi tai sinä et hyödy niistä ilman vettä. Hyaluronihappo sitoo kosteutta ja siksi sen olisi hyvä olla veden tai muun kosteuttavan raaka-aineen kanssa. Yleistynyt joskin poistuva alamme trendi on ollut raaka-aineiden "kyykyttäminen". Se tuo harhaanjohtavuutta kuluttajille, koska voi olla niin että valmistajat mustamaalaavat yhtä raaka-ainetta peitelläkseen jotakin omaa ei niin edullista ominaisuuttaan. Muistat varmaan vielä "ei sisällä parabeeneja" boomin? Tästä 2017 asetetusta laista voit lukea täältä

Kosmetiikan suosittuus perustuu varmasti tietyllä tapaa eniten toki tuotteisiin jotka toimivat ja tuntuvat hyvältä, mutta myös selvät näkyvät vaikutukset ovat jotain mitä toivomme. Värikosmetiikka ja muut eniten ulkonäköämme muokkaavat tuotteet ovat kuluttajalle luotettavimpia, sillä ei jää epäilystä tapahtuiko tästä tuotteesta mitään. Tulokset näkyvät välittömästi! Kasvovoide, kasvovesi ym. kasvojenhoitotuotteen eivät jätä niin selvää näkyvää muutosta ihollemme, joka voi johtaa pieneen luottamuspuhlaan niiden vaikutuksista. Meikki ja hiusväri tuo nopeat näkyvät "tulokset" mutta kasvojenhoitotuotteet vaikuttavat ihoomme pitkäjaksoisesti.

Kasvojenhoitotuotteiden kohdalla emme siis näe selvää ennen ja jälkeen muutosta. Emme voi olla 5 vuotta ilman ihonhoitotuotteita ja sitten viisi vuotta käyttää niitä ja tehdä vertailua, miksikö? Koska ikäännymme eikä silloin tulokset ole vertailukelpoisia. Sen takia minua monesti harmittaa ihmisten puhe siitä, että ei ne tuottet tehoa tai ei se voide tee kasvoista rypyttömiä. Ei, ei teekkään. MUTTA päivittäin käytettynä kuin aurinkovoide auringolta, niin kasvotuotteet ikääntymiseltä suojaavat. 

Kosketuksissa olessaan kosmetiikka, puhdistaa, viilentää, lämmittää, kuorii, värjää, antaa tuoksua, tekee suojaavan kerroksen, imeytyy, kosteuttaa, hoitaa, rauhoittaa, pehmentää, häivyttää tuoksua, ehkäisee ikääntymisen merkeiltä. 

Kosmetiikkatuotteen valmistuksesta

Kun valmistetaan vaikka käsivoide.. Ensin on tietenkin oltava ns. liikeidea, eli miksi tämä käsivoidetta olisi kannattavaa alkaa valmistaa.

Onko se jotenkin erilainen kuin muut markkinoilla olevat? Mikä on se etu jonka asiakas saa? Ok. esim. ekologinen, helppo käyttää, näkyvät vaikutukset, hinta jne. ovat luokituksia jolla tuotetta voidaan lähteä suunnittelemaan. Jos asiakas haluaa edullisen tuotteen joka toimii.. On löydettävä tuotantotapa/määrä ja raaka-aineet jolla tuotetta voidaan valmistaa tuottajalle kannattavasti.

Asiakkaan on hyvä muistaa myös, että valmistajankin täytyy saada kate, joka mahdollistaa tuotannon jatkuvuuden ja normaalin elintason. Se kuinka tuote saatetaan markkinoille on hieman erilaista ison yrityksen kuin pienyrittäjän osalta. Pienyrittäjän on pakko kilpailutilanteessa löytää sellainen vahva etu tuotteelle joka kantaa pitkälle ja jota asiakas osaa arvostaa. No, kun suunnittelu on tehty ja tiedetään MITÄ tehdään, on aika valita raaka-aineet, valita niiden tuottajat ja aloittaa reseptien testaaminen. Toki on varmasti valmiita reseptejä joita muuntelemalla voi uuden tuotteen luoda. Mutta voi myös aloittaa kaiken alusta. Se vie aikaa. Paitsi jos käy hyvä tuuri ja onnistuu heti ekalla. 

Yksi plus yksi on?

Kemiallisesti katsottuna on hyvä ymmärtää, että kun tuotteessa on monia raaka-aineita ja jokaisella on oma kemiallinen koostumuksensa ei ole ihan niin yksinkertaista, että mitkä ainesosat sopivat yhdistettäväksi, missä määrissä ja tarvitaanko niiiden välille joku yhdistävä raaka-aine. Raaka-aineet voivat myös olla eritavoin herkkiä pilaantumaan, joten se täytyy miettiä kun valitaan tuotteeseen säilyvyyttä antavia ainesosia.

Ei ole muuten aina ihan niin mustavalkoista, että hyvä tuote sisältää vain vähän raaka-aineita. Riippuu paljon mitä ne raaka-aineet on. Jos halutaan tuoda tuotteeseen joku vaikutusten kannalta tärkeä raaka-aine, voi olla, että sen käyttö vaatii muita sitä suojelevia ainesosia. Se että tuotteessa on valtava määrä säilöntäaineita, väriaineita ja tuoksuraaka-aineita ei tietenkään ole toivottavaa, mutta se onkin enemmän synteettisen kosmetiikan "ongelmia", ei luonnonkosmetiikan.

Kosmetiikan valmistus vaatii osaamista ja jos sitä ei ole niin täytyy siihen kouluttautua. Myös raaka-aineiden ymmärrys luonnonkosmetiikassa on tarpeen ja jos haluaa tuottaa ympäristötietoisen tuotteen, on selvitettävä mitkä raaka-aineet eivät ole esim. uhanalaisia, ovat kestävän kehityksen mukaisia ja varmasti käytössä turvallisia. Tämä oli vain pieni murto-osa siitä mitä tuotteen valmistuksessa tulee huomioida. Puhumattakaan, luvista, turvallisuusselvityksistä, testauksesta, palautteen hankinnasta, tuotepakkaussuunnittelusta, markkinoinnin suunnittelusta jne. Saippuan valmistusprojekti on ollut ihanaa ja välillä aika armotonta. Tuntuu välillä, että voiko mikään olla niin vaikeaa oikeasti. Toisaalta tiedän kaikki syyt selvästi miksi olen tilanteessa missä nyt olen. Enkä ole enää niin armoton itselleni.

 Leipuri hiiva vai kemisti kiira?

Leipominen ja kemia ovat lähellä toisiaan. Joten jos olet taitava leipuri tai ylipäätään nautit leipomisesta, olet myös luonut jotain upeaa kemiallisten reaktioiden saattelemana. Raaka-aineet muuttavat olemustaan eri lämpötiloissa, kuten vaikka kakku uunissa, kermavaahdon muodostuminen tai marjakiisselin kiisselöityminen. Ihan samoja reaktioita tapahtuu kosmetiikan valmistuksessa. Ja kaikki tehdään reseptin mukaisesti. Kosmetiikassa toki mittasuhteet ovat tietyllä tapaa tarkemmat. Ei voi hirveästi sooloilla määrien kanssa jos haluaa tehdä tasalaatuisia tuotoksia.

Mikä tekee luonnonkosmetiikasta mielenkiintoista ja toisaalta haastavaa kemiallisessa mielessä on raaka-aineiden aitous, mutta myös yksilöllisyys. Mustikka ei ole samanlainen joka paikassa kasvaessaan. Kasvista eristäessä aktiiviaineita, tulee ymmärtää sen herkkyys. Kuinka saan kyseisen raaka-aineen pilaamatta sitä. Kuinka varmistan että tämän raaka-aineen vaikutukset säilyvät aktiivisina käyttötuotteeseen asti. Uskon, että kaikkein parhaimmat ja vaikuttavimmat tuotteet tulevat heiltä joilla on vahvin tietopohja ja käytännön ymmärrys kasveista, marjoista, niiden olemuksesta ja tarpeista. Tulevaisuuden pioneereja luonnonkosmetiikan saralla ovat todellakin ne ketkä todella välittävät luonnosta ja sen raaka-aineista. Luonnonkosmetiikan lähtökohtava tulisi mielestäni aina olla vahva kunnioitus ja intohimo ja arvostus luontoa kohtaan. 

Olenkin päättänyt tänä vuonna selvittää kotimaisten luonnonkosmetiikka brändieni lähtökohtia tuoteraaka-aineiden valintaan. Siitä oma bloginsa tulossa vielä tämän vuoden aikana.