ilmainen toimitus yli 50 € tilauksiin (alle menevät 5,-) , kotiin toimitus ilmainen yli 70€ tilauksiin (10€)

Ei mun tarvi olla mitään muuta, kuin se, mikä oon!?

 Metsä

 Parempi maailma?

Viime aikoina tai ehkä pikemminkin viime vuosina mielessäni on pyörinyt kaikenlaista ulkonäköpaineisiin liittyvää.. Miksi me ihmiset emme ole vain mitä olemme, miksi yritämme muuttua joksikin muuksi, kuin mitä syntyjämme olemme? Tämä asia on todella ahdistava ja hieman masentavakin, sillä ihan oikeasti, yleiseen ilmapiiriin ja ajattelumalliin on aika vaikea vaikuttaa. Onko meidän todella vain hyväksyttävä tämä maailma sellaisenaan, vai olisiko mahdollista lähteä viemään sitä uuteen suuntaan? Sellaiseen, jossa jokaisella olisi hyvä tai edes vähän parempi olla. Ei olisi pelkoa omasta riittävyydestä, vaan jokainen nähtäisiin upeana yksilönä vailla vertaa. Se miten minä haluan vaikuttaa ja auttaa ihmisiä, on ehkä juuri se. Kosmetiikkapuodin arvoista luonnollisuus tarkoittaa niin montaa asiaa, luonnonkosmetiikkaa toki, mutta myös ihmisen kykyä olla luonnollinen, oma itsensä.

Leikkaa tosta, vedä toi suoraks, tossa on liikaa, auts!

Niin, jos ihminen haluaa olla lihaksikas, haluaa eri väriset hiukset, isommat rinnat, pienemmän nenän tai vaikkapa suuremmat pakarat. Mikäs siinä. Ei ole tehtäväni tai kenenkään muun arvostella niitä valintoja. Kuitenkin, minä yleensä haluan ajatella asioita pinnan alta ja ymmärtää syyn, miksi? Kauneusihanteet ovat muuttuneet vuosisatojen aikana. On ihannoitu vaaleata ihoa, ruskettunutta ihoa, paksuja tai ohuita kulmakarvoja, langanlaihaa tai pyöreämpää kehon muotoa. Maailma on viimeisen sadan vuoden aikana muuttunut siihen suuntaan, että ihmiskehon muokkaamiseksi on olemassa yhä enemmän ja enemmän keinoja. Ei oikeastaan taida olla kovin monta kehon osaa jota emme voi muuttaa. Paitsi se ihmisen sisin. Toki mielen hoitamiseen löytyy erilaisia auttaja ihmisiä, mutta sellaista simsalabim taikatemppua ei ole VIELÄ, että ihmisestä saataisiin joku toinen esiin. ONNEKSI!

Kauneusleikkaukset ovat lisääntyneet ja niiden paheksuttavuus on vähentynyt. Ulkonäköä muokkaillaan usein alkuun pienillä muutoksilla, mutta sitten muokkailusta voi tulla loputon tie, joka ei ikinä tuo sitä ratkaisua, mitä niillä haettiin. Kun ensimäinen häiritsevin virhe on saatu korjattua, niin käy vähän kuin siivotessa.. eli aletaan nähdä uusia "tahroja" ja siivouskohteita.. Minulle on selkiytynyt vuosien aikana, että minä en vain osaa esittää tai en koe oloani luontevaksi, jos teen itseeni isoja muutoksia. Vuosia sitten hiukseni tärveltiin leikkaamisella ja lopulta päätin ostaa monen sadan euron arvoiset hiusten pidennykset. Käytin niitä yhden kerran ja koko sen ajan minusta tuntui, kuin kuollut eläin olisi maannut niskassani, HUI! Se vain tuntui väärältä, esittää jotain mitä en ole. Kuin olisin valehdellut tarkoituksellisesti. EI vaan mun juttu.

 Tasa-arvoisuus

 Tiedäthän kun on kaksi lasta.. (olivatpa sisaruksia tai ei) kun jäätelöä jaetaan, on sitä oltava tasan yhtä paljon kummallekkin.

Hyvä itsetunto... se paljon tahkottu aihe. Harmillista, että se ei ole kaupan, sitä ei niin vain rahalla osteta. Itsetunto rakentuu paljon ympäristömme vaikutuksista. Kuinka paljon saamme huomiota, joudummeko jakamaan huomion tai jäämmekö täysin vaille sitä. Tiedäthän kun on kaksi lasta.. (olivatpa sisaruksia tai ei) kun jäätelöä jaetaan, on sitä oltava tasan yhtä paljon kummallekkin. Lapsikin ymmärtää, että tämä pieni ele jo osoittaa, kuinka maailmassa tulisi toimia: oikeudenmukaisesti, tasa-arvoisesti ja kaikkia samoin huomioiden. Myös me aikuiset odotamme, että saamme kaikki yhtä hyvää kohtelua. Niin, valitettavasti maailman eriarvoisuus on tänä päivänä sitä luokkaa, että ei olla lähelläkään tasa-arvoista ja oikeudenmukaista jakoa ihmisten kesken. 

Uskoisin, että ulkomuodon muokkaus johtuu osittain tietynlaisesta kilpailutilanteesta ihmisten kesken. Erityisesti naisten tarpeeseen muokata omaa ulkonäköä vaikuttaa se seikka, että tämän päivän valtavirta vaatii naisen ulkonäöltä paljon ja myös pitkälti sellaisia ominaisuuksia joita ei luonnostaan ole kuin harvoilla. On ollut isojen tissien, huulien ja peppujen buumeja. Kenen tarpeita tällaiset kauneusihanteet palvelevat? Onko näistä ihanteista meille naisille jotakin hyötyä? Se on inhottavaa, kokea itsensä huonommaksi, vaillinaiseksi, puutteelliseksi, ei tarpeeksi kauniiksi, liian vähän sitä, tätä ja tuota.

Tai sitten liikaa.....

Laihuuden ihannointi. Paino on arka aihe ja minulla nousee iho ihan kananlihalle, kun kuulen ihmisten arvostelevan toisten tai omaa painoaan. Se on jotenkin epämiellyttävää, että niin välinpitämättömästi ja kovaan ääneen puhutaan omasta henkilökohtaisesta painosta. Samaten ihmisen pituus, varsinkin tyttäreni 12-v puheita kuunnellessa "the topic" tällä hetkellä on: kuka on minkäkin pituinen. MITÄ VÄLIÄ?? Minusta olisi syytä lähteä miettimään, että mikä liikuttaa näitä ihanteita, mikä on se voima joka kääntää kaikkien päät ja saa uskomaan, että niin pitäisi olla. Loppujen lopuksi aika monen vääristymän takana, on juuri se eriarvoisuutta luova RAHA.

Raha.."Päävihollinen nro 1". Välttämättömyys, se jota seuraamme, jonka eteen teemme töitä, jolla elämme ja myös luomme eriarvoista maailmaa.

Ja missä rahaa on, siellä on vaikutusvaltaa. Suurimpia kauneusihanteiden luojia ovat kautta aikain olleet näyttelijät, mallit, missit ja artistit. Ihannoimme heitä joskus ihan liiallisuuteen asti ja nostamme sellaisille alttareille, kuin he todella olisivat jotain enemmän kuin ihan tavallisia ihmisiä, sillä hei, kyllä he oikeasti ovat ihan niitä tavallisia ihmisiä. Sitäkin voi tietysti pohtia miksi nämä julkisuuden henkilöt ovat halunneet olla sellaisia ikoneita. Miksi he tekevät niin? Onko heillä suurempi tarve huomiolle, tarve olla jatkuvasti esillä, olla kaikkien tuntemia. Vai mistä on kyse? Ja ihan oikeasti onko hyödyllistä verrata itseään sellaiseen?

Olen miettinyt kuinka tällaiset klassiset kaunottaret missit ja muut jaksavat aina laittautua. Olla aina viimeisen päälle kauniina. Se kaikki laittautuminen vie varmasti paljon aikaa, ensinnäkin liikunta, vaatteiden hankina ja asukokonaisuuksien suunnittelu, hiusten, kynsien, rusketuksen, hampaiden valkaisu ym. laitto ammattilaisella ja sitten se ihan perus laittautuminen, eli meikki, kampaus, asun valinta. Minusta on niin ihanaa oikeasti vaan väliä olla ihan hällä väliä. Virttynyt paita ja villasukat kuuluvat kotipukeutumiseen, mutta kyllä kylilläkin pitää pystyä olemaan ihan vaikka verkkareissa tai muissa rennommissa vaatteissa. Toki mielestäni pukeutuminen puhtaisiin vaatteisiin on ihan itsestään selvää, mutta jos jollain nyt on tullut vaatteeseen kahvitahra kiireessä, niin ei kai se mikää maailman loppu ole?

 Kehonkuva

Tänä päivänä seuraamme myös vaikuttajia, joita ovat ihan "tavalliset" ihmiset. Jokainen kertoo omaa totuuttaan ja koska vietämme ajastamme todella paljon alttiina myös heidän vaikutteilleen in social media, on mahdotonta sivuuttaa heidän vaikutustaan ajatusmaailmaamme. Vaikuttajista helpommin lähestyttäviä yleensä tekee heidän inhimillisyytensä. Avoimuus ja rehellisyys. Tapa puhua asioista kuin kuka tahansa matti meikäläinen. Olen iloinen siitä, että on löytynyt sitä paljon kaivattua rehellisyyttä ja rohkeutta olla oma itsensä, se näkyy erilaisina postauksina ja kannanottoina. Näytetään kuvilla sitä " mitä ei saisi näyttää" niitä puolia joita yleensä pyritään peittämään. Tämä on vertaistukea ja auttaa montaa kanssa kulkijaa hyväksymään itsensä. Ehkä kuljemme päivä päivältä myös sosiaalisessa mediassa kohti vapaampaa, hyväksyvämpää ja luonnollisempaa maailmaa?

Mun kroppa, mun vaatteet, mitä siitä!

En unohda ikinä kehostani tehtyjä negatiivisia huomautuksia, en varmasti koskaan. En kuitenkaan näe enää niitä todellisuutena, olen löytänyt oman todellisuuteni, jossa minä olen kaunis ja hyvä, juuri niin kuin olen. Ja siltikin on päiviä, jolloin tämä kaikki murentuu ja minä olenkin ruma, tuo ei näytä hyvältä ja miksi tuossakin pitää olla noita arpia, miksi mulla ei ole hyvä iho, miksi mun silmät rypistyy jo, vaikka tunnen itseni tosi nuoreksi edelleen.. Pää on liian iso, jalat liian isot, varpaat muhkuraiset, ripset liian suorat JA NIIN EDELLEEN. Kyllä minä ainakin ihan päivittäin mietin myös omaa ulkonäköäni, miltä tukka näyttää, entä iho, onko näppyjä, onko huulet rohtuneet, mites mustapäät? Joskus hämmennyn, että hei mähän näytän ihan kivalta ja kun saan kohteliasuuden, niin kyllä osaan siitä olla kiitollinen.

Minusta perspektiiviä ihmisen toimintaan saa, kun vertaa sitä eläimiin. Mietippä koiraa, joka menisi ottamaan silikonirinnat tai lammasta pakaraimplanteissa, entä apina nenäleikkauksessa.. Se ei vaan kuulostaa kovin hyvältä tai järkevältä? Sitä ajattelee vain, että koira on koira ja että se näyttää miltä kuuluukin. Sama ajatus ihmisen kohdalla ei tunnu olevan enää niin. Kuin viallinen kone, korvaamme osiamme uusiin ja parempiin. Sitähän se tietyllä tapaa on, teknologian kehitystä. Pelottaa vähän ajatella minkälainen ihmisen kauneusihanne tulee olemaan vaikka sadan vuoden päästä. Missä silloin on luonnollinen ihminen?

 Puu

Se, että virtuaalimaailma on vallannut suuren osan ajastamme ja sitä kautta elämästämme, olemme unohtaneet, että mikä täällä ihan oikeassa maailmassa merkitsee ja mitä. Kun kulkee metsässä, niin voi tuntea ja nähdä paljon sellaista mikä on mitä ja mikä merkitys kaikella on. Siellä kaikki on olemassa luonnostaan, ilman, että kukaan on mielipiteellään tai asenteellaan vaikuttanut siihen. Näin siis luonnontilaisessa metsässä. Kaipuu koskemattomaan metsään on kasvanut sisälläni jo niin suureksi, että metsässä ollessani kuljen ihan muualla kuin poluilla, kaikista mieluiten. Katson puunrunkoa, jonka tiedän seisoneen siinä samalla paikalla hyvin pitkään. Siinä virtaa maasta vettä ja ravinteita ja sen tarkoitus on tuottaa happea meille, meille eläville olennoille maan pinnalla. Se on jotakin, millä on merkitystä. Sillä onko pohkeeni hoikat vai pulleat, ei ole puulle, metsälle eikä minullekkaan mitään väliä, juuri silloin ja siinä hetkessä.

Yksi vanha puu kaksi sateen pieksämää

Tämän kaiken kerron siksi, että on mielestäni hyvä muistaa, että se mitä näet itsessäsi viaksi tai puutteeksi, ei oikesti ole sitä. Sinussa ei ole mitään vikaa, ei ole koskaan ollutkaan. Kyse on ympäröivien olosuhteiden vaikutuksesta ajatuksiisi. Pyyhi ne pois ja ala ajattelemaan itse, omilla aivoillasi ja ennen kaikkea, kuuntele sydämesi ääntä. Se ei valehtele. Ja sanon sen, että kannattaa kokeilla sitä metsässä kävelyä. Kun olet keskellä metsää ja aivan yksin, pysähdy ja hengittele metsän raikkautta ja puhdasta ilmaa hetken. Etsi katseellasi puu ja kun olet löytänyt sen, joka sinua vetää puoleesi, mene sen luo. Paina ensin paljas kätesi hyvin kevyesti puun runkoa vasten. Katso sen kuvioita, väriä ja mieti miltä sen pinta tuntuu. Sulje silmäsi ja mieti, kuinka sen juuret ulottuvat syvälle maahan ja oksat kurkottavat niin korkealle. Yleensä minä pyydän mielessäni anteeksi ja myös kiitän. Pyydän anteeksi ihmisten tapaa kohdella luontoa. Ja minä tunnen puista jonkinlaista energiaa, hyvin rauhallista ja ehkä hieman surumielistä. Tämän jälkeen mieti omaa olemustasi, sitä, että kuten tämä puu, synnyit sinäkin omanlaiseksi. 

Jätä kommentti

Huomaa, että kommentit on hyväksyttävä ennen niiden julkaisemista