Aavistus tulevasta itsestä ja onnesta

En aina jaksa miettiä mitä saisi tehdä tai mitä ei! En nyt halunnut kirjoittaa kosmetiikasta, ihonhoidosta tms. jutuista, vaan päätin mieluummin kirjoittaa jostain hyvin paljon tärkeämmästä, nimittäin elämästä ja kuolemasta. Mietit varmaan, että no huh huh!? Mutta ei niitä aiheena mielestäni voi tai pidä ihan sivuuttaakkaan? "Perus juttuja" niin sanotusti :D Nyt kevään tapahtumien jälkeen on ollut mieli myllerryksessä ja on tullut moni asia pohdittua uudestaan. Moni tuttu asia näyttäytyy jotenkin eri valossa. Ja tietyt arvot jotka olivat jo aiemmin, ovat vain vahvistuneet. Oletko sinä kokenut muutosta siinä miten näet ja koet ympäröivän maailman ja oman elämäsi?

Näiden arvojen olen kokenut vain vahvistuneen: koti, perhe, rakkaus, terveys, aitous, empatia, turvallisuus, puhtaus ja luonto.

Yksilöllisyyden tarkoitus

Pohdin paljon elämää, sen tarkoitusta ja myös kuolemaa. Nämä asiat ovat kaikki arkipäivää ja läsnä joka hetki, mutta silti ne ovat jonkinmoisia tabuja tai asioita jotka pitäisi pitää lukitussa kaapissa poissa silmistä. Elämme hektistä elämää kaikkine kiireineen ja kannamme vastuuta monenlaisista asioista, toiset paljosta, jotkut liikaa ja osa kokee ettei heidän vastuullaan ole edes ne omat tekemiset. Ja sitten ne kaikista vastuullisimmat kantavat niskassaan heikompien saamattomuutta. Se on sitä tasapainoa. Epäreilua? Tai sitten vain maailman tapa toimia, kuitenkaan et sinäkään varmaan haluaisi, että olemme vain klooneja toisistamme. Ihmiset ovat erilaisia ja on ehkä yksilöllistä, kuinka jotkin taidot elämässä opitaan. Osa ymmärtää ne varhaisessa lapsuudessa ja jotkut eivät elämänsä viime hetkilläkään ymmärrä mikä meni ehkä vikaan.. Elämä on oppimista itsestämme ja ympäröivästä maailmasta.

elämä

Hämeenkyrössä Frantsilan yrttipuutarhassa oli lumoavan rauhallista

Oman itsensä ymmärtäminen, vaikeaa?

Se, että ihminen ymmärtää kuka hän oikeasti pohjimmiltaan on, on mielestäni erittäin tärkeää oman onnellisuuden kannalta. Koska me ihmiset olemme hyvin arvostelevia ja maailma vaatii meiltä monenlaista onnistumista, voimme kokea valtavaa taakkaa olla juuri tietynlaisia. Haluamme, että meitä ymmärretään ja meidät hyväksytään, mutta oikeasti vasta oman sielun sopukoiden läpikäyminen mahdollistaa tietynlaisen rauhan ja aidon läsnäolon elämässä omana itsenään. Olen kuullut sanottavan, että jotta voi rakastaa muita, täytyy ensiksi rakastaa itseään. En usko, että kukaan syntyessään vihaa itseään.

Se on se muiden antama kaiku ja palaute jonka mukaan rakennamme minäkuvan. Eli ei ole oikeasti sinun oma vikasi, jos koet heikkoutta tai et ole mielestäsi tarpeeksi itsevarma. Se on luonnollista ja asia joka sinun tulee ymmärtää. Voit kuitenkin tietoisesti alkaa ajatella, että olet itsevarma, jos niin haluat. Oikeasti.. miksi et voisi olla? Moni itsevarma ja rohkea ihminen joko omaa nämä piirteet syntyessään tai sitten (mikä todennäköisempää) oma perhe ja tukiverkosto on onnistunut vahvistamaan itsetuntoasi oikeanlaisella ja arvokkaalla kohtelulla. Jokaisen tehtävä on löytää se oma itsensä ja oma polkunsa elämässä. Kukaan muu ei ole oikeutettu määrittelemään kuka sinä olet.

OLET SINÄ! ELI KUKA?

Hyvinvointia empatian avulla 

Haluan edistää hyvinvointia ja auttaa ihmisiä elämässä. Myyn luonnonkosmetiikkaa, mutta en sen myymisen takia. Vaan sen kokonaisvaltaisen hyvinvointia edistävän voiman takia. Minulla on välillä tosi negatiivisia ja raskaassa energiassa kulkevia asiakkaita. He ovat ihmisiä, kuten minäkin ja kyllä minäkin todella olen kokenut vastaavaa. Kukapa ei olisi ollut joskus allapäin? Mielenterveysongelmat ovat sairautta siinä missä muutkin sairaudet. Ei niitä pidä pelätä vaan koittaa vain ymmärtää. En tuomitse koskaan asiakasta pahanolon takia tai ajattele, että hän oikeasti haluaa olla ilkeä. Yritän silloin kykyni mukaan helpottaa tätä oloa. Ei siihen aina tarvita lääkärihoitoa tai muuta niin mullistavaa. Avoin, ystävällinen ja hyväksyvä kohtelu on monesti tehnyt ihmeitä. Se tuottaa myös minulle suurta iloa, kun näen, että olen voinut auttaa. Ja sillä tavoin apu lähtee kiertämään ihmiseltä toiselle. Annetaan hyvän kiertää! :)

Uusi päivä koittaa

 

Voimmeko todella vaikuttaa tulevaisuuteen vai onko se otettava vastaan sellaisena kuin se tulee. .? Onko kaikki ennalta määriteltyä?

Tulevan suunnittelu

Minä olen sanonut ihmisille, "että haluaisin sitten joskus", tai "haaveilen siitä että", tai "näen itseni 5-vuoden kuluttua".

Koska moni asia elämässäni on käynyt toteen ajattelemallani tavalla, olen ymmärtänyt, että kuin huomaamatta olen kulkenut näitä toiveita kohti. Ja siksi olen tänä päivänä tarkka siitä mitä ajattelen, ja mitä sanon ja molemmissa keskityn hyvään. Lähetän myös hyviä ajatuksia muille. Tämä ei niin konkreettinen auttaminen, voi jonkun mielestä vaikuttaa turhalta huuhaalta, mutta itse uskon, että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja hyvän mielen ja positiivisuuden edistäminen auttaa lopulta koko maailmaa. Ei siitä haittaakaan voi olla, vai? Jos sinulla vain on aikaa, niin kirjoita ylös unelmia, haaveita ja tsemppilauseita itsellesi. Tai ota tavaksi kiittää hyvistä asioista iltaisin ennen nukkumaan menoa. Muista myös toivoa mielessäsi ihania ja positiivisia asioita.

Aina uusi päivä

Olen kokenut, että olen onnistunut löytämään onnellisuuden "siemenen". Se ei tule rahasta, tai kunniasta, tai saavutuksista. Se lähtee omasta tahdosta ja asenteesta voida ja haluta olla onnellinen. Se on sitä, että ymmärtää ettei kukaan ole koko ajan onnellinen ja sitä, että huonon hetken, päivän, viikon, kesän tms. jälkeen on aina tiedossa jotain parempaa, ihan taatusti! Kaikella on tarkoituksensa. Pitää vain olla silmät ja sydän avoinna nähdäkseen sen hyvän mitä maailma sinulle tarjoaa. Kukaan ei sinun itsesi puolesta tee sinusta onnellista. Ei oma lapsi, kaveri, äiti, isä tai kumppani. He tuottavat kyllä sinulle ainakin toivon mukaan rakkautta ja onnea, mutta oma onnellisuutesi ei voi olla riippuvainen heistä. Ja sama toisin päin.. jos huomaat, että joku läheinen on täysin riippuvainen seurastasi tai jatkuvasta huolenpidostasi, niin olisi hyvä pitää etäisyyttä ja koittaa keksiä miten voit auttaa heitä löytämään itsestään sen onnen.

Asiat joista puhun olen todennut ja oppinut kokemuksesta. Olen jo nuorena ollut aikamoisissa elämän syövereissä. Unohdin sen mikä elämässä on tärkeää ja samalla ystäväni ja itsenikin. Vuosikaudet harjoittelin elämää uudelleen. Löysin ilon ystävistä, harrastuksista ja myös uuden kumppanin, joka todella lopulta avasi minun silmäni elämän kauneudelle ja hauskuudelle. Vielä tänäkin päivänä hän vie minut aina välillä katsomaan yhtä tiettyä kissaa joka leikkii parvekkeellaan. Kuulostaa varmaan tosi oudolta ja kissan omistajat varmaan pitää meitä sekoina stalkkereina, mutta se on ilmainen, toistettavissa oleva ja aina yhtä hauska juttu. Tällaisia hetkiä kannattaa vaalia, ne ovat niitä pieniä onnen murusia, ei pidä miettiä liikaa mikä on outoa tai mitä muut ajattelee.. Avaa mielesi hassuille jutuille niin sinulla on taatusti hauskempaa :)

Onnea on myös hyvä ystävä, joka välittää niin itsestään kuin sinusta, juuri sellaisena kuin teistä kumpainenkin on

ystävyys

Entä se kuolema sitten, ääks!!!

Pelkäämme sitä tai emme, niin väistämätöntähän se on. Pelkääminen ei siis ole välttämätöntä? Tiedän kyllä miksi pelkäämme kuolemaa, minusta kuitenkin siitä puhumisen pelkääminen saisi loppua. Uskon, että voisimme siten helpottaa oloamme ja nauttia enemmän elämästä. Mistä pitäisi aloittaa? No ehkä voisimme juhlia meille tärkeitä ja pois menneitä ihmisiä? Juhlimme elämää ja sen kaikkia vaiheita. Hautajaisten aikaan suru on varmasti monella vielä liian vahvaa ja läsnä olevaa, mutta ehkä sellainen yleinen päivä, joka ei todellakaan olisi mikään markkinoinnin juhlakulkue vaan pikemminkin yleinen pyhä ja vapaa jolloin ihmiset voivat kokoontua yhteen ja muistaa menetettyjä läheisiään? Voit myös valita itse läheistesi kanssa tällaisen päivän, jolloin olette yhdessä läsnä toisillenne ja muistatte teille tärkeitä ihmisiä. Suru on toki yksilöllistä ja puhuminen toisten kanssa ei aina niin helppoa. Entä jos kirjoittaisit kirjeen? Joka vuosi yhden kirjeen pois menneelle? Kirjeet voi säästää ja halutessaan joskus myöhemmin lukea.

Miten ikinä päätätkään elämälläsi tehdä, muista aina, että onni ei tule itsestään, se tulee, kun matkaat omaan sisimpään. Ymmärrät, että on tärkeää tietää kuka olet ja toimit oman sydämen mukaisesti. Hyvinvointi koostuu monesta osasta: ruokavaliosta, liikunnasta, ihonhoidosta, ympäröivistä ihmisistä ja oman henkisen itsensä löytämisestä ja täydellisestä hyväksymisestä. Auttamalla muita, autat myös itseäsi. Ja muista ihmisistä saa vertaistukea myös elämän vaikeimmista asioista puhumiseen, kuten vaikka kuolemasta? ÄÄKS!!

Kaikkea hyvää ja onnea elämääsi

Jätä kommentti

Huomaa, että kommentit on hyväksyttävä ennen niiden julkaisemista